Eilen yritin pyhittää lepopäivän itselleni, mutta olin vain todella tylsistynyt. En ollut pitkään aikaan viettänyt kokonaista arki-iltaa rauhassa yksinäni ja tunnuin kaipaavan sellaista (lisäksi niin tiski- kuin pyykkivuorikin alkoivat jo osoittaa kaatumisen merkkejä), mutta jo tunnin kuluttua pyörin sohvalla ahdistuneena ja manguin neiti K:lle. Kudoin lapasta ja tutkimme neiti K:n kanssa kuvia ulkoloisista ja muista niveljalkaisista.
Tässä on herra Tyvipikikärsäkäs:
Oikea olkapääni kiukuttelee. En ole pystynyt tekemään salilla kaikkia liikkeitä, mikä on harmi, sillä haluaisin samanlaiset hartiat kuin Sofia Boutellalla:
Toivon levon auttavan.
Täit innoittivat minusta tällaisen:
Aluksi luulin, että hilsettä
päänahastani pukkaa
kunnes tajusin, oli totuus toinen:
täinmunia pitkin tukkaa!
Kipinkapin apteekkiin
täikampa, shampoota
näillä kaikkoo moiset loiset
ei helpot olot niille koita
Kampasin ja vaahdottelin,
mut edelleen vain kutitteli
Tämä onkin sinnikäs kanta,
resistanssisi valtava
Hahaa - tukehdutanpa!
Hipeiltä niksit inhaan vaivaan:
öljyä ja chiliä
niitä kun vain niskaas nakkaat
jo alkaa vipinä!
Nyt on vieraat kaikonneet
taivuin tappamaan
on päiden vaivana joskus täit
vaikka kuinka pesisivät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti