Atooppinen ihoni kiusaa minua. Se on leimahtanut muutamassa paikassa eikä raivoisasta rasvauksesta huolimatta suostu osoittamaan mitään luovuttamisen merkkejä. Neiti K suositteli minulle hamppuöljyä ja huijasi minut eilen nauttimaan sitä kaksi ruokalusikallista.
Tämä johti mahakipuihin, oksetukseen ja palelemiseen peiton alla, minkä jälkeen neiti K hymyillen ilmoitti, että normaalisti suositellaan aloittamaan teelusikallisella päivässä, sillä kylmäpuristetut öljyt saattavat aiheuttaa huonoa oloa tottumattomille. Tätä hän ei kuitenkaan halunnut mainita etukäteen, sillä muuten olisin jättänyt öljyn nielemättä ja ihoni ei rauhoittuisi pitkään aikaan.
Tämä osoitti niin viehättävää utilitaristista ajattelua neiti K:lta, että voin olla hänelle vain leikilläni äkäinen. Ja nyt jo tuntuu, että käteni on vähän parempi kuin eilen illalla vaikka heräsinkin yöllä siihen, kun Samurai tökki minua ja kielsi minua raapimasta sitä unissani.
Kävin tänään lääkärissä. Omalääkärini on raivostuttava, elämäänsäkyllästynyt mies, joka ei edes vilkaise minua kysellessään asioistani ja jonka kädenpuristus on kuin löysä pullataikina, joka valahtaa sormien läpi. Lääkärikäynnistä johtuen saavuin pari tuntia myöhemmin töihin, mistä olin unohtanut ilmoittaa eilen. En edes pitänyt sitä kovin tärkeänä, sillä työtoverini tekee näin useasti eikä kukaan ihmettele, missä hän luuraa.
Kun sitten saavuin töihin, respan naiset huokasivat helpotuksesta ja kertoivat olleensa huolissaan ja aikoneensa juuri soittaa minulle. He olivat kyselleet minusta tuotannon pojiltakin enkä ymmärrä, mistä he voisivat tietää, missä minä olen. Sitten minun käskettiin mennä ilmoittamaan pojille, että olen kunnossa, niin huolestuneilta hekin olivat vaikuttaneet! Tämä episodi huvitti minua kovin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti